Huvin Merkkari


[ Klikkaa kuva suuremmaksi ]

» Huvin Merkkari
» Suomenhevonen (sh)
» 158 cm korkea

» Omistaa Kemiina VRL-02815
» Koulutustasoltaan Helppo B - 110 cm

» Täyttänyt 3-vuotta 20.06.2013
» VH11-031-0344
» Vaaleanpunarautias, ori
» 20. maaliskuuta 2013, ikääntyminen *

» Kasvattanut Sorel, Huvitus
» Merkkari on estepainotteinen

» Merkkarilla ei ole vielä saavutuksia
» » » Ikääntyminen: Merkkari ikääntyy 6 reaalikuukautta = 1 virtuaalivuosi

Ratsastusvalmennukset » Päiväkirjamerkinnät » Kilpailutulokset

Me Merkkarin kanssa ratsastettiin yhdessä auringonlaskuun, kun kävin sen koeratsastamassa Huvituksessa. Orihevosen valkoinen harjas oli kuin kuohuva joki, meren kuulas vaahtopää. Laukatessamme pellon piennarta tuo valkea kuontalo hiveli kasvojani ja vauhdin hurma sai minut pyytämään vielä hieman lisää vauhtia Merkkarilta. Tässä se oli, oma kultakimpaleeni, vaaleanpunaisella värityksellä. Nuori kilpahevonen, joka vielä ponnistaisi esteradoilla korkealta ja kovaa, keräten mainetta tuomareilta ja suomenhevoskasvattajilta. Merkkari sai sukat pyörimään jaloissani, kylmänhien nousemaan pintaan, vilunväristyksiä. Uskomattomalla ulkonäöllä, työmoraalilla ja luonteella varustettu hevonen teki minuun vaikutuksen. Niin me kirjoitettiin samana iltana Sorelin kanssa kauppakirjat ja kilistettiin kuohuvaa sen kunniaksi. Nyt omistajanvaihdos- ja kauppakirjapaperit ovat ruttuisina, kuohuviinistä laikukkaina omassa mapissaan. Se ilta oli kyllä mieleenpainuvin sitten omien häiden!

Sulosuinen Merkkari on mitä mainioin suomenhevonen. Se pitää kaikista ja kaikki pitää siitä, että aivan vallan omistajatar tulee joskus mustasukkaiseksi. Tämä hevospersoona imee itseensä päivittäin rakkautta jokaiselta ihmiseltä, joka sen kanssa on päivän mittaan tekemisissä. Vaikka suuren suuri ego onkin joskus tiellä, niin väistyy se takavasemmalle kun palauttaa Merkkarin takaisin todellisuuteen: pajailee ja pussailee. Ilmeikäs Merkkari on miellyttävä hoitaa ja se muistuttaakin useimmiten lepsukkaa ruunaa kuin testosteronista, johtajuushierarkiasta mittelöivää hevosoria. Tottahan se on, että tämänkin hevosen luottamus pitää voittaa puolelleen ja laumassa se näyttää kukon paikan paksulla, kaarevalla kaulallaan: Merkkari kaitsee laumansa muita oreja kuin ruuniakin. Hupaisa Merkkari on joskus tosin niin ajattelematon, että saattaa seistä puolen tonnin painollaan varpaillasi tajuamatta sitä itse. Hento kuiskaus ei saa Merkkaria siirtymään, mutta hieman rujompi huudahdus saa orin liikkumaan aloiltaan ja palaamaan todellisuuteen. Mahtaa tämäkin olla peruja siitä, että "Merkkari saa tehdä mitä haluaa!".

Älä huolehdi, on tässäkin hevosessa omat huonot puolensa. Kuten esimerkiksi kengityksessä se nojaa kengittäjään koko painollaan, eväänsä liikuttamatta. Syvää unta uinuva Merkkari on toki hyvä kengittää, mutta aivan jokainen käppyrä ei tähän pestiin suostu - siksipä onkin suostuteltava kengittäjiä useampaan kertaan ottamaan tämä työ vastaan. Niin, ja Merkkari omistaa jäätävän vesikammon. Sadekeleillä sitä ei meinaa saada millään plantaaseille tarhaamaan ja välillä tuntuu, että ori pitäisi kääriä ympäriinsä vanuun, jotta se uskaltautuisi kastamaan edes varpaansa tallinovelta sateiselle pihalle. Pesupaikasta puhumattakaan: tahtojen taistelu on saada Merkkari pestäväksi tai edes jalkojen kylmäykseen. No, siihenkin on nähtävä aikaa ja vaivaa sekä varsinkin kilpailupäivien aamuna on tallille mentävä viisi tuntia ajoissa, jotta sen saa pestyä ja tehtyä muut oheistoimet kilpailuja varten. Taluttaessa talliin puolestaan Merkkari haahuilee ja ihmettelee, joten välillä sitä kannattaa herätellä henkiin ja muistuttaa kävelemisestä. Onhan se ikävä kantaa sylissään noin roiskia suomenhevosria...

Lähdetään ratsaille! Verkkaisesti ratsastuskentälle käyskentelee suomenhevosori, jolla on mahdottoman elastiset ja tasaiset liikkeet. Merkkarilla ratsastaessa tuntuu välillä kuin istuisi maailman katoilla vaikkei se suuri säkäkorkeudeltaan olekkaan - hevonen vie vähän niin kuin mukanaan, ja sitä ratsastattaessa täytyy nauttia ja ottaa siitä hetkestä ilo irti. Merkkari on peruskoulutettu ratsuksi hyvin Huvituksessa, Sorelin taitavissa kätösissä, ja hän mainitsikin hevosta ostaessani, että tässä on hevonen joka oppii nopeasti. Se kuin imaisee kaiken saamansa opin ja tekee kaikkensa, vaikkei välttämättä osaisikaan. Selkeästikin Merkkari on perinyt isältään aivan uskomattoman hurjan työmoraalin, ja oria voisikin kutsua oikeaksi työmyyräksi.

Painotuslajiltaan Merkkari on estehevonen kuten vanhempansakin. Tällä hummalla on hieno ilmavara ja vaikka se välillä vähän innostuukin itse lisäämään tempoa on Merkkari aina hallittavissa. Vaikka kaikinpuolin miellyttävä Merkkari onkin ratsastaa, niin tarvitsee se silti määrätietoisen ja kokeneen ratsastushousut omaavan ihmisen selkäänsä. Merkkari osaa välillä vedättää esteratsastuksessa: oikoa ratsastettavat kulmat ja ympyrät sekä etenkin lähestymisissä se saa joskus sydämen hyppäämään kurkkuun. Miksi niin? Joskus se ponnahtaa esteelle liian kaukaa ja joskus taas niin läheltä, että tuntuisi kuin itse lentäisi kilometrien päähän - pää edellä puuhun. Tarkkaavaisuus ei siis ole haitaksi tämän hevosherran kanssa kunhan muistaa itsekin olla rentona ja jännittämättä liikaa.

Kouluratsastuksessa Merkkari on hieman hätäinen, mutta pidätyksillä ja liikkeiden lyhentämisellä sen saa kulkemaan oikein nätisti. Vaikkei me kauheasti kouluaitojen sisäpuolella ollakaan kuin jumppaharjoitukset mielessä, niin yhtä paljon Merkkari pitää balettitanssijan harrasteista kuin hyppäämisestäkin. Vannoutuneena esteratsastajana en itse saa aina Merkkaria liikkumaan sillä ihanteellisella ja halutulla tavalla, mutta varmasti pidempi jänteisellä ja pohjatyöt kunnolla tekevällä ratsastajalla Merkkari ojentuisi esimerkiksi laukkapiruetteihin. Tämä tosin vaatii kärsivällisyyttä ja työntekoa muutamalta saralta muttei mikään mahdottomuus. Haluatko kokeilla?

isä Toorin Husaus
160 cm, ruunikko
ii: Husteri iii: Humaus
iie: Mapettiina
ie: Sulmiina iei: Viljonkkeri
iee: A.B. Loisto
emä Viiman Melda
153 cm, prt
ei: Manueli eii: Lampertti
eie: Lumikirsikka
ee: Viiman Keisha eei: Jupiter
eee: Jirina

Haluaisitko sinäkin kokeilla tasaista ratsuhevosta? Siinä tapauksessa kannattaa tutustua Toorin Husaukseen, joka työskentelymotiivillaan tekee vaikutuksen aivan varmasti kaikkiin suomenhevosten ystäviin. Ja huomaahan tuonkin, kun tarkkailee orin huikeaa kilpailukalenteria! Se on sijoittunut useasti koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa, joten mitä ilmeisimmin myös tuomarit ovat mielissään tästä ratsuhevosesta. Husaus on siitä mielenkiintoinen hevonen, että se omistaa aivan ainutlaatuisen luonteen suurella egollansa ja hierarkialla: se on selvästikin Taavilan tallin johtaja. Maskuliinisen ja suuren kuontalon omistava Husaus on tehnyt tähän hevosen omistajaan suuren vaikutuksen ja on suuri ilo kuin onnikin omistaa noin hienon hevosen jälkeläinen!

Husteri on aivan asia erikseen. Se tunnetaan romuluisesta ulkonäöstä, lyhyestä harjaksesta ja ilkeistä silmistä. Vaikkei ori olekkaan mikään kiiltokuvahevonen on se silti omalla persoonallaan hassun hauska hevonen, joka tekee jokaisessa asiassa parhaansa. Omistajansa sanojen mukaan se rakastaa ylikaiken hoitotuokioita ja salmiakkia - mistä muuten Huvin Merkkari saikin nimensä. Husteria on nähty enimmäkseen esteratsastuskentillä, mutta muutaman kerran se on ennättänyt sijoittua myös kouluaitojen sisällä. Tällä hetkellä Husteri viettää sairaslomaa loukattuaan jalkansa tarhassa - ne ovat nämä testosteroniset orit - mutta palailee vielä mitä ilmeisimmin kilpailuradoille. Periyttäjänä Husteri on luonut jälkikasvulleen työmoraalin ja suomenhevosille uskomattoman elastiset sekä joustavat liikkeet.

Katsohan uudelleen tuota suuren harjaksen omistavaa Sulmiinaa. Se on kuin kaunis vuokaleivos, johon ei uskalla koskea, katsoa vain. Sen suurten, sinisten silmien takana pilkehtii elämänilo ja seikkailun haluisuus, intohimo maastoeste- ja esteratsastusta kohtaan. Sen kavioista kumpuaa ravihevosen eleet, korkeat ja matkaatavoittavat liikkeet. Kuulemani mukaan Sulmiina on vaikea ratsastettava, jolle tarvitsee löytää se oma jipponsa, jotta tammahevosen saa liikkumaan halutulla tavalla ja oikein päin. Itse en välttämättä uskaltaisi tämän hevosen selkään nousta, sillä se vaistoaa välittömästi jännityksen ja pelon. Melkein maata hipelöivän harjan omistava suomenhevostamma on tällä hetkellä varsalomalla ja taitaakin viettää loppuajan vain harrastehevosen virkaa: tällaisen tamman varsan jokainen haluaisi itselleen! Vaikka vaikea ratsastettavuus ei kuulosta houkuttelevalta.

Voi rakkauteni, Viiman Melda! Se on niin hurjan kaunis merkkeineen ja värityksineen. Onhan tätä tullut ihailtua myös kilparadoilla, kun olen nojannut kämmeneeni ja kuolannut paidan kauluksen märäksi. Tämän hevosen mielenkiinnon esteratsastusta kohtaan huomaa välittömästi, kun se näkee omistajansa kätösissä satulan tai edes kuulee sanan kilpailut. Sen korvat nousevat silloin pystyyn, silmät kimaltelevat tallin loistoputkivalaistuksessa ja levottomat jalat kuljettaa Meldaa ympäri karsinaa. Luonteenpiirteiltään Melda on kumminkin herkkä ja hieman ujompi suomenhevonen, jonka tarvitsee tutustua uuteen ihmiseen aivan perinpohjaisesti, jotta tämä huomaa ihmisen olevan luottamuksensa arvoinen. Ken tietää, mitä tamman menneisyydessä on tapahtunut vai onko se aina ollut samanlainen arkajalka. Meldan jälkeläiset ovat vielä nuoria, mutta Huvin Melinda on kerennyt kerätä meriittejä sekä kantakirjauspalkinnon. Kenties me Merkkarinkin kanssa räjäytetään potti ja hommataan kaikista kissanristiäisistä ykköspalkinnot?

Tässä onkin teille päänvaivaa! Manueli on kuin kepposteleva shetlanninponi, joka hyppykapasiteetillaan karkailee tarhojen aidan ylitse tervehtimään sulosuisia hevostammoja aidan toiselle puolen. Karskia suomenhevosoria ei ole helppo napata kiinni plantaaseilta, joten vikkelät jalat ovat oiva ominaisuus Manuelia käsitteleville. Merkkarin emä on perinyt ehdottomasti ulkonäkönsä tältä hassuttelevalta Manuelilta, joka yhtenään haluaa kokeilla ihmismielen hermoja ja huumorintajua. Tämä hevosherra on juossut raveissa ihan hyvinkin muttei taso riittänyt suurkilpailuihin: niimpä Manueli myytiin uudelleen koulutettavaksi ratsuhevoseksi ja kuinkas kävikään? Orista tuleva menestyvä ratsu, vaikka se luonteeltaan onkin pienoinen hurjapää. Oria voisikin kutsua oikeaksi monitoimijaksi, joka toimii ratsu- kuin ravihevosvarsoillekin isänä.

Viiman Keisha joutui lopettamaan hyvin alkaneen kenttäratsun uransa lyhyeen. Takajalkojen hankositeen alkoivat pari vuotta sitten takaperin reagoimaan eikä ne olleet mitään hekumallista katsottavaa. Voin kuvitella kuinka Keishan omistaja on itkenyt silmänsä päästä, kun kunnan eläinlääkäri on todennut hevosen kilpauran olevan ohitse. Jopa 130 cm esteratoja hypännyt Viiman Keisha toimittaa tätä nykyä siis siitostamman virkaa ja onkin ennättänyt varsoa kaksi kaunista suomenhevosta, joista kumpainenkin näyttää emänsä tavalla kykyjä kilparadoilla: toivottavasti pidempään kuin Viiman Keisha. Hulppean työmoraalin omistava suomenhevostamma on luonteeltaan kiltti ja rauhallinen, joten odotetaan myös tältä tammalta varsoja kouluratsastuskentille mittelöimään!

Huvin Merkkari on virtuaalihevonen
© Kemiinan omaisuutta paitsi kuvien J. Kuisma & Maija